maanantai 25. huhtikuuta 2016

Rievelin Jussit, Vappu 2016, Ipanan mahlaNapue

Rievelin Jussi-patsaat ovat nyt tulleet näyttelystä ja valmiina
tulevien 13 vuoden jakoihin.
Rievelin Jussi-patsaat olen tehnyt ja jakanut niitä viimeisten kolmen vuoden aikana juhannusaattona mökkiläisten olumpialaisissa.
Halusin jotenkin kunnioittaa mökkiläisiä henkilökohtaisesti, jonka
jakokriteereistä päätän itse. Niitä ovat esimerkiksi:
hyväntahtoisuus, herrasmies tai -naismaisyys, yhteisöllisyyden edistäminen
mökkiläisten keskuudessa jne. 

 Patsaat olen tehnyt savesta, jossa on mukana Rieveli-
järven hiekkaa. Taustalla on hahmotelmana Iso-Jussi, jonka joku sitten 
saa suurista saavutuksista. 

Tänä vuonna mukaan tuli Rievelin Aino-patsas tasapuolisuuden
nimissä.

Tervetuloa kesä! Grillikatos on siivottu, tuoksuu
puhtaalle ja odottaa uusia tuulia tänä vuonna.

Luonnon eliksiiriä, mahlaa,
 saa taas koivusta. Mahla toimii hyvin drinkkien pohjana, mikä minusta on
upea tapa käyttää luomua. Paras yhdistelmä on käyttää mahlaa gintonicissa. Tässä ohje:

Ipanan mahlaNapue
Napue giniä 2 cm lasin pohjalle
4 cm koivun mahlaa kylmänä
jäitä
karpaloita
rosmarinin tai basilikan oksa

Nauti!


Keramiikkaopeni Eevastiina on koirakaveri.
Tuliaispussista löytyi Tossulle herkkuja. Tossu kiittää!


Vappu on jo ihan kohta. Tässä ideoita vappusiman
tekoon. Lisäsin valmiiseen simaan mahlaa ja siitä tuli seireenien juomaa.
Poppareihinkin voi lisäillä vähän sitä sun tätä.
Pullojen etiketteihin löytyy valmiita pohjia netistä.
Kurkkaa vuoden takaista postausta KINUSKIPOPPARIT


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Matkavinkki Nazaren jättiaalloille Portugaliin

Viime kesän Portugalin reissulla halusin poiketa Nazaren kaupungissa bongaamassa jättiaaltoja. Surffarit suuntaavat talviaikana Praia do Nortelle, 
eli pohjoisrannalle. 
Massiiviset aallot aiheutuvat lähellä olevan yli 2 km syvyisen vedenalaisen kanjonin merivirroista. Koska kesällä aallot ei lyö korkeasti,
tämä kuva on julisteesta ;-)


 Mutta heinäkuussa meri velloi lempeästi. Tosin varovainen
piti olla liikkuessa, kun aallot ovat syöneet portaita ja polkuja.
Hieman varovaisuutta parkkeerauksessa, reunat
olivat todella jyrkät ja tilaa vähän majakkaniemen lähellä.




Garret McNamare surffasi tammikuussa 2013 maailman suurimman 30-metrisen aallon. Olisiko ollut jopa suurin aalto, jolla on koskaan surffattu.
Linkki kaverin aallonratsastukseen TÄSSÄ

Suosittelen lämpimästi poikkeamaan Nazaressa, jos Portugalissa 
autolla huristelee. Lissabonista on ehkä reilu tunti ajomatkaa Nazareen. 
Matkalla on todella upeita paikkoja. Nazaresta on Fatimaan 50 kilometriä,
mikä kannattaa myös käydä katsomassa. 


Itse kaupunki on aikamoinen paikallisten turistirysä.
Siitä huolimatta tykkäsin itse jostain syystä kaupungista.
Siisti, vaalea ja hyvinhoidettu paikka.
Kuumaa, hiostavaa ja upeat rannat.


Rantaan laskeudutaan piiitkiä katuja alas. 
Autot voi suosiolla jättää tänne ylämäkeen. Katujen 
varrella on kivoja pikkuputiikkeja, muuten ne jäisivät
katsomatta.

Rantabulevardit ovat leveitä ja kivikuviot tekevät optisia harhoja.


Näitä jylhiä rantoja voisi katsoa vaikka kuinka kauan, tyynenä
ja myrskyllä. Tänne jäi pala sydäntä, ehkä joskus palaan 
pidemmäksi loma-ajaksi.

Tässä seafood ravintolavinkki kylään. 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Hautausmaabongausta ulkomailla

Rakastan käydä matkoillani hautausmailla, erityisesti katolilaisten
paikoissa. Niissä on jotakin viehättävää. Kunnioitus ihmistä kohtaan
säilyy kuoleman jälkeenkin, eikä rajoitu jouluaaton kynttilöiden viemiseen.
Minua viehättää myös tapa laittaa kiveen kuva ihmisestä ja jopa pieni
tarina. Täällä suhdettamme elämään määrittää eniten suhteemme kuolemaan.
Nämä kuvat ovat Riomaggioresta, Cinque Terra, Italia. 


Illan hämärtyessä valot syttyivät kaikkiin hautalamppuihin.
Nämä olisivat hirmuisen käteviä Suomessakin, vaan en ole tavannut.
Ei tulisi turhaa jätettä, mikä meillä tuntuu olevan päällimmäisin ja suurin huoli.

Portugalissa, Porton hautausmaa on ollut kaunein ja 
mielenkiintoisin hautausmaa missä olen käynyt. Ikäänkuin olisi kierrellyt
elokuvissa lukiessa hautakirjoituksia ja tarinoita.
Nämä olivat hautausmaan yhden osan portit.

Tämä hautausmaa oli hotellimme lähellä ja aamuvirkkuna 
kävin espressolla lähikahvilassa huomaten tämän. Aamu oli lämpimän kostea ja tuoreet kukat levittivät huumaavia tuoksuja.
Hautakummmut olivat kuin pieniä alttareita.

Isot sukuhaudat tai enemmänkin -talot olivat minulle uusi tuttavuus. 
Niiden sisällä oli jonkinmoinen alttari, esineitä ja kukkia. Suurimmassa osassa
tuoreita kukkia. 

Elämänkirjat. 


Kaikki sulassa sovussa. Haudat vierivieressä, ihmiset istuskelivat hautakivillä ja jotkut juttelivat vainajille. Kissaperhe vietti aikaa aamuauringossa.


Tähän on haudattu puunhakkaaja/rakentaja mies.
Harrastan kuvanveistoa ja sen innoittamana olen bongaillut
erilaisia hautaveistoksia.
Tiesitkö, että voit teetättää hautakiveen kuvanveistäjällä vaikka 
muotokuvan, tai hahmon harrastuksesta, mikä kuvaa henkilöä?
Erikoisin minkä olen kuullut, on oluttynnyri (oliskohan ollut oluenpanija).
Tässä linkki lahtelaisen taitavan kuvanveistäjän Reijo Hutun teoksiin




Ei hautakivi vaan juutalaisia kunnioittava ele Krakovassa.

Oskar Schindlerin hauta Jerusalemissa. Muistathan leffan?


Ihailen aina amerikkalaisten sanavalintoja ja tapaa kunnioittaa ihmisyyttä.
Suomen kielessä ei ole oikein kauniisti sopivia sanoja.