Hellettä +32 loman alkaessa, taidan olla
ilmanhaltijoiden suosiossa. Kuinka paljon voi kokea noin viikossa.
Edellisestä lomasta on kaksi vuotta.
Espoo-Hanko-Naantali edestakaisin vesiteitse. Nautiskellen.
Meri otti syleilyynsä tyynenä ja näytti parhaan puolensa.
Kun kokee mielenrauhaa ja jopa sielunrauhaa,
sitä se on juur tässä ja nyt.
Aina on aihetta hämmästelylle. Hanko näytti enemmänkin
eteläeuroopan paikalta kuin Suomen eteläisimmältä kaupungilta.
Pieni ja kompakti joka viihdytti.
Kun ei malttaisi millään mennä nukkumaan,
valoa, kuuumaa, hyvää ruokaa ja paljon ihmisiä liikkeellä.
Paljoltikin yhdenyön kävijöitä, kuten mekin.
Ja mikä parasta, ei hyttysiä.
Aamu Hangon vierassatamassa. Kuumuus jatkui koko päivä ja sain
vain onnekkaana hehkuttaa lomailmoja.
Meri oli melkein plägätyyni ja suunta kohti Naantalia.
Kirkkaasti kimalti Airiston ulappa matkan varrella.
Kosketus Airiston laineille
ovat olleet lähinnä Olavi Virran nostalgisesta laulusta ja
nyt se todentui omakohtaisesti keskellä ulappaa. Wau.
Naantalin aurinko paistaa - nyt se on todettu + 32
Loppukesä näkyi jo vierasvenesatamissa.
Purjeveneet olivat ehkä jo matkalla kotisatamiin,
lomat lopussa.
Mietiskelin palveluita, asiakaspalvelua..kausityöläiset
ruokapaikoissa jotenkin ihmetytti, oliko jo ajatukset
ja motivaatio seuraavassa pestissä.
Näillä pärjäsi erinomaisen hyvin.
Kuuman päivän ilta hämärtyi,
kotimatka taittuu viileämmässä ja
pomppuisessa aallokossa Hangon edustalla ja
Porkkalan selällä.
Kiitos merelle ja ilmoille suotuisista tuulista.
Kesän parasta ruokaa.
Ja lomasta vasta 1/4 takana.
Silmänruokaa - värikästä ja vähän kun jaksaa nähdä vaivaa.
Parasta Rock on the City Lahden omasta katsomosta.
