Matkavinkki rakkaudenpolulle Italian ystäville.
Luin joskus Tommy Tabermanin haastattelusta, että he kävivät vaimonsa kanssa usein tuolla alueella. Tarinat olivat niin houkuttelevia ja päätin, että joskus polku pitää kulkea. Olemme nopeita lähtemään matkaan, joten varasimme lennot Milanon Malpensan kentälle (jatkossa varmaan Pisan kentälle) ja siitä vuokrasimme auton jolla huristelimme kohti Ligurian rannikkoa ja Cinque Terrea, viiden kylän ketjua meren rannalla.
Kohteeksi valitsimme eteläisimmän, noista viidestä eli Riomaggioren. Tämä siis 20 v. hääpäivämatkana vuosi sitten.
Ajoimme La Spezian kaupunkiin ja siitä vuorten yli Riomaggioreen. Autolla kyliin ei suositella menoa, vaan ohjataan menemään junalla. Mutta me ainakin pääsimme ajamaan kaupunkiin pikku Fiatilla ja jouduimme jättämään sen kaupungin portilla parkkihalliin. Ei ongelmaa.
Pikkuruisen kaupungin pääkatu tungeksi vaellusvaatteisiin pukeutuneita turisteja. Tunnelma oli suorastaan "rakkaudellinen". Nuoria pareja, perheitä, nuorisoporukoita, rentoa menoa, hyvää ruokaa, ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia.
Tästä se sitten lähti. Riomaggioresta seuraavaan kaupunkiin Manarolaan, vajaa kilometri!
Polun alussa on mukava ravintola, jossa istuskelimme aurinkoa ottaen ja taisi siinä lasillinen mennä proseccoa.
Hienoa aluetta, jylhiä vuoristoteitä ihan rannan tuntumassa.
Kääk! Polku oli suljettu turvallisuussyistä. Alueella oli ollut keväällä rankkasateita ja mutavyöryjä.
Tarkistin ennen matkalle lähtöä, että polku on auki ja näin ainakin nettisivut ilmoittivat. Vaan ei auttanut mikään, portti pysyi kiinni. Porukat hengaili portilla, kiinnitti lukkoja kaiteeseen.
Ehkä sitten tänä vuonna. Ajatuksissa olisi, että tekisimme kahden yön matkan Manarolaan ja yrittäisimme uudelleen.
Oli hauska seurata näiden velikultien keskustelua. Aluksi miehet katselivat rakkaudenpolulle päin ja puhuivat kiivaasti niin sanoilla kuin käsilläkin.
Sitten he olivat pitkään hiljaa ja sama toistui usean kerran.
Tällä pompan napilla huristelimme kapeita kujia. Suosittelen pientä autoa, vaikkei olisikaan suosikki. Isommalla autolla ei olisi yksinkertaisesti sellaisiin paikkoihin, joihin nyt onnekkaasti löysimme.
Näitä ihania, kauniisti laitettuja pihoja oli niiiin paljon.
Minulle matkat ovat enemmänkin ideoiden keräämistä, inspiroitumista ja saimpa tämän matkan aikana muutaman runonkin kirjoitettua.
Meille matkat ovat myös parasta yhdessäoloa, joskus kiehutaan ja kiukutellaan kun ärripurri-kohtaus iskee itse kuhunkin. Joskus hämmästyksestä hiljaisina, joskus nauretaan kyyneleet silmissä kaikki hotellin sängyllä ja kerrataan kokemuksia.
Halusimme yöpaikan ihan keskeltä kylää, pääkadulta ja läheltä satamaa.
Olimme tietysti armottomasti myöhässä ja kaikki hotellit oli varattu.
Meille kelpasi siisti huone Il Boma B&B:sta, Via Colombo kadulta siis ihan keskeltä kaikkea. Huone oli siisti, ikkunasta avautui näkymä kadulle. Elämää oli illallakin, mutta häly hiljeni heti klo 22. Aamulla vaeltajat lähtivät liikkeelle auringon noustua.
Majapaikastamme kävelimme alamäkeä katua noin 200 m satamaan. Talot oli monenkirjavia, erivärisiä ja viehättäviä. Ja kyllä niitä kuvattiinkin.
Tässä ihan vieressä oli hyvä seafood ravintola Enoteca Dau Cila. Kuvaa en tullut ottaneeksi, mutta voimme suositella!
Viiden kylän välillä kulkee juna, joka on tosi kätevä.
Rakkaudenpolku on hyvin opastettu ja tässä kuvia rautatieaseman seinältä.
Kyllä nämä italialaiset tämän kauneuden merkityksen ymmärtävät.
Majapaikamme seinällä oli kuva, miltä tämä kaupunki näyttää myrskyllä.
Aiemmin näihin viiteen kylään pääsi vain meriteitse.
Tämä kylä oli Riomaggiore. Seuraava niemen takana on Manarola, Corniglia, Vernazza ja viimeinen Monterosso al mare.
Riomaggioresta jatkoimme Pisaan, Firenze ja Veronaan Romeon ja Julian parveketta katsomaan ja Julian haudalle - sopivat hääpäivämatkalaisille oikein hyvin.
Nyt tänä keväänä suunnitelmissa on Manarola.
