tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kesälomafiiliksiä 2019 saaristo Hanko Naantali

Hellettä +32 loman alkaessa, taidan olla 
ilmanhaltijoiden suosiossa. Kuinka paljon voi kokea noin viikossa.
Edellisestä lomasta on kaksi vuotta.
Espoo-Hanko-Naantali edestakaisin vesiteitse. Nautiskellen.
Meri otti syleilyynsä tyynenä ja näytti parhaan puolensa.
Kun kokee mielenrauhaa ja jopa sielunrauhaa,
sitä se on juur tässä ja nyt.





Aina on aihetta hämmästelylle. Hanko näytti enemmänkin 
eteläeuroopan paikalta kuin Suomen eteläisimmältä kaupungilta. 
Pieni ja kompakti joka viihdytti.


Kun ei malttaisi millään mennä nukkumaan,
valoa, kuuumaa, hyvää ruokaa ja paljon ihmisiä liikkeellä.
Paljoltikin yhdenyön kävijöitä, kuten mekin.
Ja mikä parasta, ei hyttysiä.





Aamu Hangon vierassatamassa. Kuumuus jatkui koko päivä ja sain 
vain onnekkaana hehkuttaa lomailmoja.
Meri oli melkein plägätyyni ja suunta kohti Naantalia.
Kirkkaasti kimalti Airiston ulappa matkan varrella
Kosketus Airiston laineille 
ovat olleet lähinnä Olavi Virran nostalgisesta laulusta ja 
nyt se todentui omakohtaisesti keskellä ulappaa. Wau.


 Naantalin aurinko paistaa - nyt se on todettu + 32
Loppukesä näkyi jo vierasvenesatamissa. 
Purjeveneet olivat ehkä jo matkalla kotisatamiin, 
lomat lopussa.
Mietiskelin palveluita, asiakaspalvelua..kausityöläiset 
ruokapaikoissa jotenkin ihmetytti, oliko jo ajatukset
 ja motivaatio seuraavassa pestissä.

Näillä pärjäsi erinomaisen hyvin.

Kuuman päivän ilta hämärtyi, 
kotimatka taittuu viileämmässä ja
pomppuisessa aallokossa Hangon edustalla ja
Porkkalan selällä.
Kiitos merelle ja ilmoille suotuisista tuulista.

Kesän parasta ruokaa.
Ja lomasta vasta 1/4 takana.


Silmänruokaa - värikästä ja vähän kun jaksaa nähdä vaivaa.
Parasta Rock on the City Lahden omasta katsomosta.




sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Juhannus 2019 Villa Rieveli - pyhää ja aitoa


Juhannuksen tuoksua Villa Rievelissä 2019

Muutaman kaupunkijuhannuksen jälkeen oli mukava
viettää keskikesänjuhlaa nauttien luonnosta ja ennen kaikkea uimisesta 
ja saunomisesta ystävien kanssa huvilallani.
Jotain uutta nousi...
nyt nousee etukenoon aitous ja ehkä vähän oudommin sana pyhyys.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat aitoja, elettyjä,
suuremmin asettelemattomia ja käsittelemättömiä,
kaikki kuvaukset tunnistaa, jos ne live-maailmassa tulee esiin.

Kuva Anu Pellas

Minulla on aitoja ystäviä...

Joku viisas on todennut, että ihminen voi kohtuullisen hyvin, 
jos hänellä on kuusi ihmistä, joille uskaltaa puhua kipeistä asioista 
ja jotka voivat tarvittaessa kannatella vaikean tilanteen yli.
Se on saman verran kantajia, jotta arkku saadaan kannettua maan uumeniin.

Minulla on ainakin triplaten tuo määrä.
Itse asiassa olen ympäröinyt itseni aidoilla ihmisillä. He ovat tärkeitä.
Jokaisella on ollut jokin erityinen kohtaamismerkki elämässäni. 
Jotkut ovat vuosikymmenet kulkeneet kanssani, 
jotkut kauemmin, jotkut lyhyemmän ajan, 
pääsääntö näyttäisi olevan että taukojenkin jälkeen
palaamme yhteen.

Joten uskon olevani hyvässä suojeluksessa.
- Kiitos -


Aamiainen Cefe Rievelissä 2019
Tarvitsin uusia näkökulmia huvilalleni, ja siihen
ei tarvita kuin aamiaispöydän siirto uuteen paikkaan.
Tämä nyt oli ihan täydellistä, croissantit valkohomejuustolla, basilikalla ja tietty mansikoilla. Tästä tuli Anun bravuuri !




Kuva Anu Pellas

Pyhää ja aitoa

Mielessäni on melkein vuoden pyörinyt merkitys sanalle pyhä. 
Tällä en tarkoita uskonnollisuuden pyhyyttä, vaan kysymystä mitä sana pyhä merkitsee kullekin.
Mietin mikä olisi arvokas sana kokemuksille, joihin liittyy jotain erityistä.

Ja vastaustukea tuli, kun katsoin keskuteluohjelmaa Kohtaamisia 
haastateltavana TTT Otso Kauton kanssa sekä Vexi Salmen haastettelu.
Molemmat käsittelivät pyhyyttä lahjana ja ammattitaitona.

Pyhä on kuin raja 
jokin tuntuu erityiseltä kun jokin ylitetään ja siinä on ikkuna jonnekin. 
Minulle se merkitsee sitä, kun liukenen ajatuksissani maisemaan, aika maisemoituu.
Olen hetken yhtä luonnon, maiseman, ihmisen kanssa.
Taiteilijoita mukaellen olen sen kokenut vain muutaman kumppanin kanssa.
Ei siis mikään mikään pikkujuttu, allekirjoitan. 

Molemmat käsittelivät pyhyyttä lahjana ja ammattitaitona.


Midnight Villa Rieveli 2019 Kesäyö - Juhannus 
Täysikuu saa väistyä vasemmalta tulevan aamuauringon alta.
Juhannusyö - Holy Night - on mielestäni pyhä, ainakin me teimme siitä sellaisen.








keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Pääsiäinen - Easter 2019 keveän rennosti


Kepeää ja helppoa
Sellaisen Pääsiäisen saimme kehitettyä
tänä vuonna. Virpomiset ja kellonsoitot teimme
virtuaalisesti puhelimitse videolla - ei siis facessa tai instassa.
Olen kuitenkin sen verran perinteisiin kallellani, että
omistan ja haluan pitää hankkimani/saamani pääsiäiskoristeita - kestävää kehitystä..
Residenssini portailla komeilee viisi vuotta
vanhat virpomisvitsat ja kuivaneet pajunkissat.
Vinkkinä, että kissakset kannattaa kerätä hyvän kuun aikaan.
Tänä juhlana melkein 20 C lämmintä. Auringonottoa bikineissä laiturilla.





Nukun yöni hyvin, levollisesti -
en lähettele viestejä. Paitsi Pääsiäisyönä soitellessa 
pääsiäiskelloja.
Vuosi sitten vietin pääsiäisyön seuratessa Uspeskin Katedraalin menoja.
Se oli aika vaikuttavaa, ortodoksiset menot.
Pohdiskelin, miten ortodoksisuuden menot, munat ja 
vakavuus sattuu yhteen?
Eikös nuo pääsiäismunat ja yleensä munat ole uuden syntymisen 
symboli, eihän sen pitäisi olla vakava aihe.
Miltähän normi pääsiäispalvelukset näyttivät, en
edes vaivaantunut katsomaan.


Perinteisiin kuuluu kauniisti katettu illallispöytä ja veikeä tunnelma.
Tänä vuonna muotokieli oli pyöreys..
Pelkkää munaa vain..
Jälkiruokarahka sai kodin suklaamunista.




Ajatuksissani näin upean pullean leivän, 
joka on koverrettu ja jonka sisällä on nauta/lammaskeitto.
Sitä se oli, mutta hieman huonosti nousseena.
Kananmunanpuolikkaita majoneesilisukkeilla.
Mansikanlehdet olivat kevään uutta satoa.


Mutta ei hätää. Viikon päästä on Vappu!
Tässä maistiaisia muutaman vuoden takaa...






sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Joulu 2018 Villa Rievelissä - eggnogit ja uusia kokeiluja

 Eggnog, kinkku ja Hannu&Kerttu



Joulu ei tule ilman itsetehtyä eggnogia. 
Vuosivuodelta sen tekeminen tuntuu helpommalta ja tuo jotain kivaa 
ohjelmanumeroa joulun odotukseen.
Tänä vuonna tein pari keitosta ja loppujen lopuksi parasta
tuli ihan soveltaen omasta päästä ja käyttämällä Barbadoksen 
vaaleaa rommia.
Ohjeen eggnogiin löydät esim aiemmista postauksistani


Tänä jouluna perinteinen "sahtiseimi" vaihtui
työkiireiden yms vuoksi tällaiseen - vaan ei huono vaihto.


Hannu&Kerttu
Kävipä tänä vuonna niin, että kaivosta loppui vesi.
Oli täysikuu, valoisaa ja pakkasta.
Pariskunta lähti ämpärit kädessä hakemaan juomavettä
läheisestä lähteestä pientä polkua pitkin.
Hiljaisuus ympäröi metsän, vain kuu valaisi,
jätti korkeiden kuusten pitkät varjot.
Oli melkein jouluyö - täydellistä.


Kinkku on kunkku! Löysin kivan kokeilun kuorrutukseen - 
kinkkutikun possukin on aivan ihmeissään.
Sekoitin omatekoisen sinapin pintaan pistaasi-halvaa ja koristeeksi 
vain tähtianiksia luumujen ja neilikoiden sijaan.




Kasvihuoneen "sahtiseimi" sai nyt levätä tämän Joulun.
On totta, että kaiken valmistelu kasvihuoneessa vie oman
 aikansa. Tänä syksynä olen käynyt harvakseltaan residenssissäni 
ja pohjatyöt ovat jääneet tekemättä kasvihuoneessa.
Tyhjä tila täyttyy nopeasti, kasvihuone kuitenkin ilahdutti meitä jääkukilla.


Tervetuloa joulu ja pukki!
Edesmenneet on nyt muistettu kynttilöillä.

Aattoilta 24.12.2018
Kaikki valmista illalliselle.
Rakkaat naapurit ovat jo lähtökuopissaan.

Juhlakuusi paraatipaikalla, pöytä katettu, laatikot lämpiämässä.
Lapset tulevat vasta joulupäivänä, joten nyt aikuisten joulu.



Hyvää vuotta 2019 ystävät!






sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Joulun odotusta 2018




Olisiko tämä nyt sitä kuuluisaa hävikkiduunia?
Eläessäni kahden huushollin välillä, ajattelin siivota
kaiken ylimääräisen ja rikkinäisen pois.
Vaan kuinkas kävikään. Siitä syntyi uudenlainen `joulukuusen`
tarina citykotiini Torikadulle - ja ihan vahingossa.

Siivoskelin vanhan työhuoneeni tavaroita ja tuo valkoinen 
tekokuusi oli kaksiosainen ja jotenkin oli mennyt poikki keskeltä.
Kotona on kirppikseltä aikoinaan löytynyt lanpunjalkana toiminut 
sovitustorso.
Isänpäivän aamuna katselimme tyttäreni kanssa miten kuusi
 voitaisiin pelastaa ja mitä kivaa...
 Ja siitä syntyi uusi joulukuusilady kaupunkikotiin. Thanx Isa.
Jouluksi toki mökille on tulossa aito, tuoksuva metsäkuusi.



Pyhien ihmisten päivä minulle, vaikka virallisesti pyhäinmiesten päivä.
Jokaiselle tänä vuonna poismenneelle sytytetty heistä 
muistuttava kynttilä - nyt omalle ikkuna-alttarille. Sekä
tietysti äidille ja isälle.
Halloween-bileet eivät jotenkin enää putoa. Koti ja oma mökki
merkitsee nyt muuta. Koti on nyt koti, jossa ei ole viihdytyspaikkoja eikä näyttämöä vieraille.

Työt tehty, paljon ajatuksia ja kokemuksia jaettu, tuettu vuosien varrella.
Kaveria ei jätetä- mentaliteetti elää.



Tämä juttu on ajankohtainen muutaman viikon kuluttua.


Eräpirkot vm 2018
Talkooperinne elää vahvasti Villa Rievelissä. Paljon saimme aikaan.
Laituri nostettu, polttopuut tilattu ja ladottu seinustalle, 
rakennukset valmiina ottamaan talvi vastaan.. älä tule huono talvi, tule hyvä talvi...

Perunatalkoot vietetty perinteisin menoin. Talkooruokaa ja -juomaa.
Ystävät auttavat - vaikka vaelluskenkien nauhojen solmimisessa.
Kiitollisena!



tiistai 4. syyskuuta 2018

Rapuja, laulua, naurua ja elämää Cafe Rievelissä



Venuksen ravut -
 Rievelin ravut saivat rauhassa
möyriä mudassa. Pöytään sukelsi jälleen marketin altaan ravut.

Tämän vuoden teemana kulki "Thanksgiving-party"
siskoille, auttajille ja naapureille.

" Elämä on kuten kertomus. Sen pituus ei ratkaise - vaan sen hyvyys" jokin tällanen J.K Rowling on siteerannut samaa asiaa. 
Kiitollisena kaikesta avusta!



Ihan parasta on tämä hetki, kun kaikki on valmista.
Valot on sytytetty, kaikki on valmista. Juhlavaaatteet päälle.




Venus odottaa rapuineen. Tällaisia hetkiä ei saa millään maallisella mammonalla. Jos aineelliset asiat olisivat elämämme tarkoitus,
me voisimme ottaa ne mukaamme, kun lähdemme täältä.
Naapurin mökki tien toisella puolella olisi kadonnut, koska hän otti sen mukaan. 
Siskojen ja ystävien kodit ovat lähelläni - eivät he ole kadonneet.


First course a´la Villa Rieveli 

1. Lasin pohjalle saaristolaisleivän murusia.
2. Ranskankermaa maustettuna pippurilla ja suolalla
3. Kylmäsavulohipalasia ja tilliä
4. Vaaleaa leipää (pehmeänä tai paahdettuna)
5. Ranskankermaa pippuri/suola/tilli/chili-jauheella)
6. Koristeeksi kylmäsavulohirulla, kokonaisia katkarapuja,
tilliä ja sitruunaa. 
7. Kruunuksi rapu-lippu. 



Ilta pimenee, ensimmäisen pyrstön laulu.
Mahat täynnä rapuja. Hymy on herkässä.









Muistutus mikä on seuraava juhla. 



Vielä on hetki lämmintä kesää Rievelillä.