maanantai 27. maaliskuuta 2017

Milloin kamera kääntyi?


Milloin kamera kääntyi – kysymys esitettiin minulle retorisesti viime viikonloppuna. Satunnainen keskustelu iltapäivällä helsinkiläisessä kahvilassa, tuiki tuntemattoman ihmisen kohtaamisessa, yllättäin, ajan kanssa. Keskustelu, joka johdatti tuntien hyviin pohdintoihin.
Olen pannut tietoisesti kännykän nukkumatin huomiin reissuilla. 
Istunut kahviloissa, puistoissa ehkä baareissakin. Katsellut ihmisiä silmiin, hymyillyt tuntemattomille, antanut ihmisten tulla elämääni, keskustellen, kohdaten kasvotusten.
 Ihminen muuttuu mielenkiintoiseksi silloin, kun googletus ei kerro kaikkea. Kun ei löydy täyteen tupattua instagramia, blogia tai jokapäiväistä fb päivitystä selfiellä.



Olen oppinut katsomaan yli..

Kohdannut ihmisiä ilman ajatustakaan, että heistä olisi jotakin hyötyä: mikä on heidän koulutuksensa, mitä työtä he tekevät, millä asuntoalueella asuvat. Täysin irti niistä stereotypioista, miten laskelmoiva ihminen katsoo oman "kameransa" läpi.

Blogi ja fb päivitykset ovat vähentyneet minimiin. Sen ajan olen käyttänyt kohtaamalla ihmiset kasvokkain. Ja erityisesti niiden kanssa, joista löytyy niukasti tietoa somessa. 

He kiehtovat: vievät mukanaan elämään, ovat salaperäisiä ja niin mielenkiintoisia! Tapaan heidän kaltaisiaan yhä enemmän ja useammin. 
He tuoksuvat oikeasti hyvälle, koska omakehu ei haise. He ovat komeita, koska kasvoja ei ole muokattu kuvankäsittelyohjelmilla. 
Heistä näkee ja kosketuksesta tuntee heti, onko kipinää vai ei. Heidän ei tarvitse jakaa kaikkia elämänsä tapahtumia passiivisesti verkossa, todistaakseen jotakin joillekin jostain – ehkä tyhjyydestäkin.



Media-alan ihmisenä kamera on ollut aina se väline, jonka läpi välitetään kuvia maailmasta – jonkunlaisen okulaarin ja autenttisen suodattimen läpi. Ne ovat jotain asioita, jotka koen tärkeäksi jakaa muiden kanssa. Nautin suunnattomasti myös muiden ottamista otoksista, joissa on jotain ajatuksen siementä. 
Mutta milloin kamera kääntyi, milloin ja miksi?


 Onko tässä kuitenkin jokin kompa?

  
Mitä vähemmän löydän pariskuntien fb yli-imeliä päivityksiä, silloin tiedän, että heillä on kaikki hyvin. Olen jo oppinut tunnistamaan ”kielen, sanat ja kuvat", joilla sielut huutavat tyhjyyttä ja pelkoa, vaikka sanoilla ja käsitellyillä kuvilla vakuutellaan ihan muuta. 
Ja sattuipa juuri olemaan juttu iltapäivälehdessä kyseisestä asiasta,
löydät linkin TÄSTÄ
Mitä pelätään tai peitetään silloin, kun pitää tuoda itseään jatkuvasti esille...



lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua 2016, sahtiseimi Villa Rievelissä


Villa Rievelin Joulu 2016.
Meillä kasvihuone ei nuku talvellakaan, vaan taipuu
joulun traditioihin jo neljättä vuotta.
Kehitin aikoinani tämän jutun uudistaakseni ja yhdistääkseni
naapurimökkiläisiä (sisaruksia) joulun kunnioitukseen. Lapset olivat 
nuoria ja jotakin ohjelmaa piti keksiä aatonaaton ohjelmaan.
Seimi oli huulilla ympäri maailmaa. Meillä hämäläinen sahti.
Helppo nakki yhdistää ja nimeksi tuli sahtiseimi.


Ensimmäisen idea syntyi kuin sattumalta. Siskon mies Exo  järkkäsi
jouluaatoksi viisi litraa hämäläistä sahtia. Järveltä puhalsi hyytävä
tuuli kun vedin joululauluvisan.
Ei auttanut kuin mennä suojaan kasvihuoneeseen, jonka olin "vähän" tuunannut. Elettiin aikaa neljä vuotta sitten. Ilta vierähti siivillä. Polvet toisiaan vasten
vitsailtiin pöhköillekin vitseille, myöhemmin tuli musiikki mukaan.


Suojainen paikka siis löytyi kasvihuoneesta ja kuusi henkeä 
ahtautui muutaman neliön huoneeseen.
Tästä lähti meidän tarina - sahtiseimi.
Viimevuotiset Jarkko Ahola korvattiin heittämällä
taitavammalla Saara Aallolla.


Luonteelleni ei sovi jäädä tapojen orjaksi, vaan joka vuosi 
jokin uusi juttu täytyy löytyä jotta innostus säilyy.
Jouluseimi muuntuu pääsiäisenä pääsiäisvaelluksen kohteeksi -
kyse siis kohtauspaikka rannoilla.


Maria, joka kuuluu todelliseen joulutarinaan, löytyy moninkerroin 
omasta seimestä. Tämä Maria on Portugalista, Fatiman kylästä. 
Olisiko näitä Marioita kuusi erisieluista kappaletta, jokaisella on omat erityispiirteensä. Jos tässä ryhdyn kertomaan, ette jaksa lukea postausta loppuun asti.
Olen kerännyt erilaisia Maria-versioita matkan varrelta, matkoilta, kavereilta ja DIY-versioita - huumorimielellä. 

Leikittelen joskus ajatuksella, että jos joku katsoisi ylhäältä 
pimeällä mökkimiljöötäni... Näky on että keskellä ei mitään, pimeyden keskellä hohtaa 
lasihuone. Jos menee lähelle, kuuluu iloista naurua ja puheensorinaa, tarinoita,
vitsintakojia, joululaulukaraokea.


Sisäänpääsymaksuna on tuoda mukana jokin juttu jotenkin sinne päin 
sopiva juttu. Tiernapojat tulivat viime vuonna, mutta yksi lähti omille 
teilleen. Täytynee tehdä ensi vuodeksi oma versio neljännestä.
Koiraihmisenä tein koirien seimiasetelman...



Paras juttu oli tänä jouluna, kun lasteni kanssa
heitimme kaiken ilon puolelle.
Teemme nyt omat mieleisemme ja meille rakkaat traditiot.
Vaikka tavat koetaan usein negatiivisina,
ne toimivat todella hyvin silloin kun halutaan 
haudata ja poistaa jotain vanhoja huonoja käytänteitä.
Vanhoja sellaisia emme halua pitä yllä,
joten aloitimme puhtaalta pöydältä.

Extempore haimme metsästä joulukuusen kaikkine kommelluksineen
- hauskaa oli. Olisittepa kuulleet ja nähneet
kuusenhakuretkemme. 


Uusi traditio syntyi hetkessä ja tässä muutama kuva.
Eikä tässä kaikki:
Naurunremakoiden jälkeen tapahtui jotain täysin 
ennenkokematonta. Aivan uusin koristein koristelluin kuusi teki meille temput mitä ei ole koskaan käynyt. Kuusi kaatui koristeineen ja niin, lahjat olivat sen alla. Kaikki vedet valuivat lattialle...lahjat vaarassa.


No mutta vähän kummitusjuttuja.. Joskus järkkärillä saa 
mielenkiintoisia kuvia. 


Pukin on pakko käydä, tänäkin vuonna, hauska pukki.
Sahtiseimen rakentaminen, siskon luona aamupuurolla ja mantelin
saamisen jännitys. Tänä vuonna olin onnekas, manteli päätyi minun lautaselle.
Viemme myös jouluksi kaloille kynttilän rannalle ja laulamme maaonniinkauniin.
Joulusaunasta lähdemme liukkaasti haudoille viemään kynttilöitä 
ja laulamaan kirkkoon joululauluja. 
Joulupäivä onkin sitten yöpaitapäivä.


Ihme on tapahtunut. Oregano kasvaa kuin kesällä konsanaan.


Tunnelmia...

Eggnogit on ihan parasta. Ohje löytyy täältä 


Vinkki kinkunkaveriksi. Pistäppä kaiverrellen.
Kaunista joulua!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä 2016 , marsalkan valkoiset hansikkaat


Onnittelut 99 -vuotiaalle Suomi-neidolle!?
Tänäkin vuonna juhlistan päivää lukemalla isäni
kenttäposti-kirjeitä rintamalta.
Tänä vuonna paneuduin pakonsanelemana sohvalle, toipuessa
ja kipuillen särkkärihuuruissa katsomalla kaksi eri versiota 
Tuntemattomasta sotilaasta. Viisaammaksi en tullut.

Kiltisti Suomi-neitona katsoin eka kertaa alusta loppuun - molemmat. 
Analysoin itselleni leffojen tarinoita vs isäni tarinat.
Lapsuudessa kuulin isäni kertomana, Bostonin tuoksuisina sahti-iltoina ja naapurinmiesten ympäröimänä korttipöydässä hänen omat tositarinat sodasta.
Sain ovenraosta kuulla, miten paksu oli vaikkapa ryssän päänahka.
Kirjeitä lukiessa huomasin, kuinka "pihalla" rintamalla olevat sotilaat 
olivat asioista ja kuinka epämääräisesti toimintaa johdettiin! Kriittisyys velloi aika-ajoin suuresti korsuissa.

Viistoon vasemmalle katson myös, jos näitä oppeja ja sen sanontoja siteerataan 
edelleen johtajakoulutuksissa.

Mutta palataan vielä Tuntematon sotilas leffoihin.
Nro 1. oli 1955 Edvin Laineen, nro 2. 1985 Mollbergin ja nro 3. tulevana vuonna  2017 Aku Louhimiehen.
Vieläkö pitää, onko ideat loppu? Olisiko hyvä herätä 2000 - luvulle?
Puhutaan ylväästi suomineidosta.... mietin.

Mitä minulle jäi leffoista mieleen, muutama detalji.
"Mää ole vissii ahvena ku mul on köyry harttia. Mä oon ahvena. Mää ole hiilest tehty ahvena. Mää ihmette kauhiast". 
Eli tarinassa Hietanen keksi, ettei Jumala ole luonut ihmistä vaan tämä on kehityksen tulos, syntynyt meressä ja suureksi osaksi hiiltä. 
Hän hämmästeli tätä ja arveli olevansa köyryselkäinen ahven.

Aasinsilta Darwininin evoluutioteoriaan Lajien synty - luonnollisen valinnan kautta v. 1859. Suomeksi teos julkaistiin vihkona 1913.
Oliko Laineella fiksu ajatus jaettavana siihen maailman aikana?
Suurin odotuksin odotan Louhimiehen eskonpuumerkkiä ?

Miksi puhutaan Suomi-neidosta, mutta vähän kuitenkin niistä aviovaimoista, äideistä jotka hoitivat talon asiat, lapset, odottivat pelonsekaisesti tuleeko mies hengissä kotiin, 
hoitivat rintamalta palanneet, henkisesti rikkinäiset miehet.

Miten itsenäisyyspäiväperhoset sopivat ajan kuvaan?

Tiesitkö muuten, miksi Mannerheimillä oli valkoiset hansikkaat?

Kilpailukykyloikkaa ja nousua odotellessa!

Otetaan mallia Saara Aallosta, joka ansaitsisi kyllä
Suomen vienninedistämispalkinnon.


Vihdoin Kariston ladyjen kanssa fiilistely-ilta.
Kiitos Kati, Suvi, Minttu ja Anu. Olette rakkaita!

Tässä ohjeita illan herkkuihin.

Saaristolaisleipä ( 1 vuoka)

1/2 l rasvatonta piimää
0,7 palaa tuoretta hiivaa
1,5 dl siirappia
1 rkl suolaa
1,5 kaljamaltaita (Tuoppi)
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita hiiva lämpimään piimään.
2. Sekoita kaikki sekaisin. Ei tartte nostatusta.
3. Laita noin 1,5 l voideltuun vuokaan
4. Uuniin 175 c noin 1 tunti.
5. Lopuksi sivele vesi-siirappi sekoituksella reilusti. 0,5 dl siirappia ja saman 
verran vettä. 
6. Ota leipä heti vuoasta ja kääri voipaperiin.

Tarjoilu: Voitele voilla, päälle kylmäsavulohiviipale ja tuoretta tilliä.



Saara Aallon joulubiisi syrjäytti heittäen nyt Jarkko Aholan.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Glögikisa 2016, daamien pikkujouluruokaa ja kohtaamisia


Ipan perinteinen glögikisa jatkuu Torikadulla.
Vähän on vielä opettamista kisan ohjeistamisessa, mutta ei paha.
Kolme hyvää ehdokasta.
Päivin Glögi (lue minttulikööri hatulla), Kirsin tyhjä pullo + Loimu 2016, Essin "Aito Savolainen tonttulöki" joka hyydytti Ipan ja Solen, oli tosi hyvää (lue Royal Vadelma salmiakkisnapsi) Nam. 
Sole ei ollut lukenutkaan koko kisasta :-)
Timo, paranemisterkkuja ja pidetään hämäläisenä savolaisuus ;-)

Jury päätti yksimielisesti (itse ylituomarina) tämä oli voittaja. 
Kriteerit: Etiketti, tunnelma, muistot, maku..
Näillä eväin kohti Teerenpeliä ja Armasta.

Tässä vielä ladyille vinkkiä ensi vuoteen. 
Nämä olivat viime vuoden satoa. 
Hannis ja Patrik veivät v 2015 voiton, oisko ollut viimeinen pullo 
oikealta?

Suvi ihanuus teki kaiken niin perusteellisesti viime vuonna 2015.


Sain ihanat kanssakulkijat vieraakseni vihdoin citykotiini ympäri Suomea.
Lammasta, possua, trifleä... vieraat nauttivat ruoan teosta tai emännän pakottamina.


Jälkkärinä eggnog trifle ja pääruokana Turkish lamb flatbread sekä festive celeriac kosharia.

s


Ilta hämärtyy, jutut ja tunnelma tiivistyy. Best. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Tämä on just nyt: Chisu: Onni
Kiitos Essi musavinkistä, juur meille.

Kirsi lähtee Espanjaan!
Ikävä. Itku. Olet tärkeä, rakas! Tullaan uutena vuotena? Kevääseen. 
Tämä on kylmä maa.



Hyvää matkaa ihana ystäväni.
Maybe New Year 2017?

maanantai 14. marraskuuta 2016

Joulusnapsi 2016, skumppaglögi ja joulufiilistelyä Lahesta, kurpitsasaalista


Joka jouluksi pitää kehitellä jotakin uutta. Tänä vuonna se on 
joulusnapsin teko, sillä nyt on sen teon aika. 
Snapsin pitää tekeytyä ainakin 2 viikkoa, parasta olisi neljä viikkoa kait.
Tein kahta eri versiota luomuvodkasta. 

VanillaCafe-snapsi 2016

0,5 l vodkaa
1 luomuinen klementiini (tai vaihtoehtoisesti appelsiini)
1 vaniljatanko
0,5 dl fariinisokeria
30 kokonaista kahvinpapua

1. Sekoita fariinisokeri vodkaan, imeytä, sekoita
2. Laita purkin pohjalle kahvinpavut
3. Laita appelsiini/klementiini pohjalle, samoin vaniljatanko
4. Korkki kiinni ja anna tekeytyä huoneenlämmössä ainakin 2 vkoa.
5. Laske suodatinpussin läpi kivoihin pikku pulloihin.
6. Keksi snapsille nimi tarvittaessa. Tarjoile kahvin kanssa jälkkärinä.

Daamien joulusnapsi 2016

0,5 l vodkaa (luomua, esteettisen pullon perusteella valittu)
0,5 dl fariinisokeria
3 kokonaista tähtianista
1 kanelitanko

1. Sekoita fariinisokeri vodkaan
2. Kauniin pullon pohjalle tähtianikset ja perään kanelitanko.
3. Korkki kiinni jouluksi.
4. Tarjoa joulaterian jälkeen joulukahvin kanssa.



Skumppaglögi on ollut mökilläni ehdoton vuosien kokemuksella.
Joulunaikaan kaikille ei maistu kuuma glögi. Milloin se on liian vahvaa, milloin taas iltapuvun kanssa hehkuva dekoltee ei kaipaa puneverisyyttä.
Olenkin ratkaissut tämän tarjoamalla halukkaille kylmää
skumppaglögiä. Ja hyväksi on todettu.

Nyt käynnistin taas ystävilleni glögikisan tiukkoine ohjeineen (etiketti, maku, väri, tarina...) 
Tulevana lauantaina daamit saavat tuoda maistettavaksi omat versionsa omatekoisesta glögistä. Siitä ensi viikolla maistiaisia.


Mesimarjasen skumppaglögi

Lasin pohjalle 1/3 Hehku- glögiä kylmänä
2/3 lasia kuivaa kuohuviiniä esimerkiksi Fresitaa tms.
Lusikaksi kanelitanko.



Tai joskus voi löytää tällaiset ihanat possutikut ;-)


Isänpäivät on läpikuljettu tänä vuonna. Enemmänkin se oli nyt 
isättömien daamien keralla kulkemista. Hyvä näin.
Me ladyt olimme elämämme ykkösiä, ei kahleita tulevaisuudesta -
huomisesta kun emme tiedä.








Kaivakaapas jo nyt joulunodotuskynttilät esiin. Viikonloppuna 19.-20.11 on
Lahden muotsikan joulumyyjäiset. Takuuvarmaa lahjaideaa löytyy.


Torikadun joulunodotusta Lahesta 2016.

Tässä vielä jatkoksi Halloween kaiverruksia....





perjantai 28. lokakuuta 2016

Halloween 2016 - pumpkin carving, soup, ideas

Tällaisen veistelin illan iloksi mökillä piipahtaessani.
Käsistään kätevälle ei riitä, että kurpitsaa rääkätään
legosuulla ja reikäsilmillä. Viitenä vuonna olen naapureiden iloksi 
tehnyt thaimaalaisten oppien mukaan kurpitsakaiverruksia.

Pöllöt näyttävät tulevan kuviin. Tästä tuli
lempeäsieluinen, tarkkaavainen. Metsästä kuului aiemmin pöllöjen ääniä,
ei mitään huhuiluja vaan outoja vingahduksia.
Eivät olleet hirvikoirien intoääniä, vaan lähtivät pöllöistä.
Hiiriä on paljon ja luontevaa että pöllöilläkin 
hyvä talvi tiedossa noin niinkuin safkan suhteen.


 Tästä se lähtee. Tehkääpä perässä. Otan mieluusti vastaan persoonallisia 
kurpitsoja ja laitan nen seuraavaan postaukseen.
Ostin jouluna Vietnamin matkaltamme kaivertimia, mitkä 
osoittautuivat loistaviksi. Jäätelökauhalla saa kaavittua lihan pois sisältä.
Omenaporalla saa hyviä reikiä. Tarvitaan teräviä, hyvin teräviä veitsiä.
Dremeliin en vielä tarttunut, vaikka netissä moista suositaankin.
Käsin tehdessä näihin tulee tietty "sielu".
Leikkaa hattu pois päästä, tai vaikka tähden muotoiseksi.

Netistä löytyy kivoja malleja, minkä voi piirtää leivinpaperille.
Kuten huomaat, piirustus voi olla vähänniinkusinnepäin.
Sitten vaan pistelet parsinneulalla muodon kurpitsan pintaan.

Näin se menee. Tosin hiukan kannattaa miettiä varjostuksia 
ja valon suuntia, heijastuksia yms..
Leikkaa reiät terävällä veitsellä.

Tädää, puoli tuntia ja tällainen tuli.
Parhaimman muodon saa ovaalista. Tänään en löytänyt
kuin tällaisen pallokurpitsan, mikä ei kyllä toimi nyt muotomaailmaan.


Vuosimallia 2015.



Vuosimallia 2014.


Viime vuonna 2015 pelottelin naapurin kersoja kuistilla 
tällä näkymällä. Pienimmät kiersi kaukaa ja sain syödä
loput karkit ilman kepposia.


Halloween pöytään suosittelen Sallyn kurpitsakeittoa,
löydät sen ohjeen TÄÄLTÄ
Resepti on Isan aussi hostäidin ja toimii myös muihin juhliin kuten
rapusellaisiin.

Räpä siskolle kiitos - taas! 
Tänään laatikosta löytyi tällaisia.