lauantai 16. kesäkuuta 2018

Juhannuksen odotusta 2018 - muutosten kevät



Hyvää Juhannuksen odotusta 2018 kaverit




Kaupunkisalko tänä vuonna.
Keskikesänjuhlana olemme tehneet Rievelin rannalle
oman salon. Nyt tein kaupunkiin oman version.
Tänä vuonna kauan haaveiltu Helsinki-juhannus!

Nyt täytyy tunnustaa, että postaukset ovat jääneet vähän
hunningolle. Tämä kevät on ollut huima ja elämä on 
kaatanut elämääni roppakaupalla uusia asioita. 
Jopa sellaiseen tahtiin, 
että nämä vanhat tavat kuten blogin päivitys on unohtunut.
Nyt tapahtuu niin paljon elämässäni, hyvä että 
perässä pysyn. Uusi työ, murujeni yo-juhlat,
uudet tuttavuudet, uudet harrastukset ja ennenkaikkea uudet ajatukset. 
Nyt ei vanha ja virttynyt käy. Uudet tuulet puhaltaa.

Ennen sitä on täytynyt heittää säkkikaupalla vanhaa ulos.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se vaan menee.
Uudistuminen tekee hyvää. Nyt korva on herkistynyt huomaamaan,
mikä on päälleliimattua ja mikä on aitoa. Joskus tekisi mieli jopa ottaa vanhoissa 
kaavoissaan vellovia ihmisiä korvista kiinni ja ravistella elämään.


Villa Rievelissä kesä on alkanut. Talviturkki on heitetty.


Luonnossa on piilotettuna kaikkea kivoja juttuja.
Leikittelin tyynellä ilmalla kameralla. 
Kuka liene tämäkin tyyppi.



Otoksia Tikkakoskelta sotilas- ja siviilikoneiden lentonäytöksestä 2018.
Upea päivä, hellettä ja jytinää.
Tapahtuma, jossa kaljateltat eivät ohjanneet katsojia.
Positiivinen asia, seurueemme kanssa emme nähneet yhtään 
liiaksi maistissa ollutta ihmistä.



Tästä näkymästä tuli mieleen jotain nostalgista....
Jotain muuta kuin jo kyllästymiseen asti näytillä oleviin selfiekuviin tai 
"katso mitä ruokaa olen tänään tehnyt".









keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Sahtiseimi 2017, eggnogg ja joulunviettoa Villa Rievelissä




 Perinteinen sahtiseimi tarkoittaa siis sitä, että siskon mieheni Exo tuo
käyttämäänsä hämäläistä sahtia aatonaattona kasvihuoneeseemme..
Siitä alkaa Villa Rievelin joulunaika. Sahti ei ole
nro 1, vaan yhteinen aika naapurimökkiläisten kanssa -
jotka ovat siis siskot miehineen ja tietysti omat lapset.
Tänä vuonna mukaaan sain perheystävät Solen, Ronyn sekä
 kummipoika Rasmuksen sekä tietysti lapseni Isan ja Miskan.
Ensimmäinen jouluaatto, kun en ottanut kuumia järjestelyissä.
Ei mitään teatraalista sukujoulua - eiei..
Sopuisa ja riidaton Joulu. 

Tapa on, että joka joulu on jotain uutta.
Nyt se oli mun perinteinen eggnogg muskottipähkinällä  
ja uudet, mutta vanhat rakkaat ihmiset. 
Niin ja tietysti jälkiruokana valkohomejuustoa ja lakritsia.

Vuoden 2017 eggnogit testasimme poikani Miskan
kanssa edellisiltana. No hyväksi totesimme.
Miska hoiti kinkun paiston
normaalisti poiketen vuorokautta ennen, mikä oli hyvä juttu.

Yllätimme "mökkitontut" liian aikaisella saapumisellamme ;-)

Riisipuuro aamulla, Miska sai mantelin. 
Tärkeitä asioita: Lumiukko-animaatio telkusta, joulurauhan julistus,
kynttilät vanhempieni ja rakkaiden haudoille,
joululauluja Pertunmaan kirkossa. Siitä oli
meidän jouluaatto tehty. 
Nämä nuoret komistukset olivat omasta tahdostaan mukana. 

Jouludinneri 2017. Kalapainotteinen, joista graavilohen oli tehnyt
Rony.

" Jollei kuusessa ole neulasia, voiko pukki tulla ollenkaan.."
Kuusi oli ollut kuistilla jo tovin. Mielestäni
tilanteen voi parantaa paljolla koristeita ja valoja.
Nuoriso teki parhaansa. Kukaan ei ollut innokas
lähtemään lumiseen metsään etsimään uutta kuusta. Hyvä siitä tuli.

Ei joulu ilman pukkia.
Meidän pukki innostuu konjakilla - hauska pukki
olikin.


Jouluyö, juhlalyö.
Ihania keskusteluja nuorten aikuisten kanssa. Kiitos!

Onnea tulevalle vuodelle 2018.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Tallinnan vinkki ja Villa Rievelin Joulunodotusta 2017

Mielenkiintoinen vinkki pikkujoulumenijöille Tallinnaan. 
Jos olet käynyt piipahtanut Viru-hotellin KGB- kierroksella, tässä on kiva pikku lisävinkki.
Vanhassa kaupungissa, lähellä Raatihuoneen aukiota on loppukesästä avattu KGB:n kuulustelupoliisiaseman museo. Pieni, mutta kiva lisä Tallinnan reissulle viidellä eurolla.


Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Tässä esimerkki.
Kuten myös edellinen standin kuva. 
Dokumentaristin tai valokuvaajan taidonnäyte. Tykkään.


Osoite on Pagari 1, mutta sisäpihalle ei tartte mennä.
Menin paikalle taksilla ja vanhempi taksigentleman kertoi minulle
matkalla satamasta paikan historian ja paljon muutakin.
Joulunaika alkoi Villa Rievelissä.
Luvattoman pitkiä ovat olleet tässä kohdin elämää
käynnit mökilläni.
Mutta tästä se alkoi.
Joulun suunnitelmat etenevät uusin kuvioin.

Vanhat risukartiot tulivat tiensä päähän ja 
nyt siirryin havuaikaan.


Pikkujoulukuuset odottavat jo isoa joulua.


Joulunodotusta Rieveli Spassa.
Musiikit valmiina, vastat kuivattuna ladossa...



keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Skumppaglögiä ja kohti itsepäisyyspäivää


Pikkujouluaika ja tässä vinkki retrona vuodelta 2014
skumppaglögi. Tämä on siis kylmäversio ja mielestäni ihan huippu. 
Luin juuri valmiista 
skumppaglögistä joka oli oisko jopa espoolainen keksintö täältä mutta hei,
ei ole vaikea juttu tehdä
ihan loistavaa omaa versiota tällä ohjeella:

2/3 osaa hyvää shampanjaa tai kuohuviiniä
1/3 hyvää valmista glögitiivistettä, ruokakaupan glögistä.. tulee niin hyvää kylmänä..
Parasta kaikki kylmänä.

Koristeeksi:
kanelitankoja
tähtianiksia


 Tässä vähän tarjoilumallia.
Mantelia, pähkinöitä, koristeltuja pipareita.
Kaikkea hyvää ja kivaa..

DIY makuuhuoneeseen... peura valvoo...
gebardi vaanii seeproja..

Epävirallinen Lahden uudistetun Alkon gluteenittomien oluiden testi!
 Gluteenittomia oluita oli mukana viisi, poislukien Kukko oluet sekä 
inkivääriolut. Naisosalliset arvioivat.
Tässä järjestys katsottavissa ko. kuvasta.


torstai 26. lokakuuta 2017

Saaristossa maakrapuna

 Tämä ei ole Italiasta - eikä Rääveliltä.
Taustalla kaukana häämöttää Tallinna.
Sain kunnian tutustua Strömsön lähistön saaristoon syksyllä ja 
olin otettu.Toki tuijat oli mantereelta tuotu, mutta sopivat 
mallikkaasti miljööseen.
En nyt vain voi kuin hiljaisesti hämmästellä tätä ahkeruutta
mitä täällä saaristossa harrastetaan. Mukavan rennosti, mutta
aikaiseksi saadaan vaikka mitä. 
Olen otettu. Monta hyvää ideaa jäi takataskuun.
Kiitos hyvälle oppaalleni sekä kiitolisena mökkien omistajille, joiden
mökeillä sain vierailla.

Syyskuun loppupäivät hehkuivat toisin kuin
sisämaan päivät hyytävinen tuulineen.
Strömsön alueella tosiaan säätkin suosivat kuten 
muutkin toimet paremmin - ainakin kokemukseni perusteella.


Aurinko painuu alas ja varjot paljastavat saarien kallioiden muodot.
Onko tämä virtahevonkuono vai sukellusveneen silhuetti..


Rauha, luonnonläheisyys, vain me - ei muita kulkijoita veneellä, vesillä.
Vain ilmanvaltijoita; sorsia, merimetsoja, joutsenia ja olisiko ollut 
hanhia. Meri helli loivilla aalloilla, lämmintä ja turvallista.

Tuttu stoppi monelle Strömsössä.

Matka joka muutti paljon itsessäni ja suhtautumisessani luontoon, sen monimuotoisuuteen sekä myös metsästykseen. 
Nyt ymmärrän maakrapuna monta asiaa aivan uusin silmin.
Miksi sen mustan silkkisen minkin oloa ei katsota suopeasti tai miten luonnolliselta metsästyksen omavaraisuus näyttäytyy.
Tuliko minusta tämän kokemuksen myötä EräPirkko tai oikeastaan EräIpa?
Tämä pohdinta tuntuu jopa itsestäni naurettavalta. Olen ollut sitä aina 
ja tuskin se pois lähtee kuten ei lähde raidat seepraltakaan.

On tämä niin söpöä, ikuisesti yhdessä.


Tällaista näkyä ei näy kotijärvelläni Räävelillä.
Tässäkohdin lienee aseen piippu jo kohdistunut joihinkin näistä kavereista, kääk!


Ahkeria ovat ulkosaariston mökkiväki. Kumarrus!
Meren armoton voima taltutetaan aallonmurtajilla - olisiko jopa käsivoimin?
Kun me maakravut sisävesillä annamme periksi luonnonvoimille,
nämä kaverit täällä rakentelevat aallonmurtajia ja siinä sivussa tulee laguuneja
joihin on helppo ja turvallista laskea veneellä.
Ja mitkä maisemallisesti ovat hitsin hyvän-näköisiä ja myös toiminnallisia.
Olen vaikuttunut.

Juuri tästä on kyse.
Kaukana siintää Tallinna ja edessä avomeri.
Kaikkea upeaa saa aikaiseksi kun on mielikuvitusta. Kadehdin ottaen huomioon olosuhteet. Kaikki tuijat ja mullat tuodaan tänne veneellä.

Kuva on kapeikosta jossa joutsenet ovat hetki sitten
"siivonneet" oloaan.



Luonto helli meitä kuin lahjaksi syyskuun viimepäivinä. Aurinkoa, lämmintä ja lempeää tuulta. 

Meri hellii ja pistää pohtimaan syntyjä syviä.

Ensimmäinen tutustuminen Suomen saaristoon vaikutti.
Sisämaan kasvattina ja luontoihmisenä antoi aivan uuden - 
lempeän, rennon, vapaan mutta toisaalta saariston karun kuvan 
hyvin esiin. 
Luonto on ankara, sen tuoma omavaraisuutta mikä kiehtoo.
Monta asiaa lähti omalle mökille jalostettavaksi.

Toki tämä ei tarkoita että oltaisiin kaikinpuolin omavaraisia, mutta
tässä maailmatilassa kuulostaa niin hyvälle. Olen otettu.
Oman saariston yhteisöllisyys on Strömsöläisyydellään omanoloinen. 
Yhteisöllisyys hämmästyttää, samalla kiehtoo.

Mitä opin?
Aurinkoa ja tuulta käytetään energiana.
Omavaraisuus.
Tuoretta kalaa, lintuja ja riistaa on tarjolla runsainmitoin.
Illoin otetaan rennosti. Nautitaan ystävistä, saarten naapureista,
rentoudutaan porealtaassa.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pikkujuhannus 2017 Villa Rievelissä


Hyvää Juhannusta 2017. 
Vaikka nyt olenkin etukenossa toivotuksineni, niin mikä
ettei voisi viettää pikkujuhannusta kuten vietetään pikkujoulua.
Nyt kun elämä on helpottanut, on mukava kuunnella omaa sieluninnostusta
 ja mentävä sen kuiskausten mukana. Asiat loksahtavat paikoilleen yllättäin ilman suuria ponnisteluja.
Tänä Jussina on aika viettää keskikesänjuhlaa 
jossain aivan uudessa ympäristössä ja uusien rakkaiden ihmisten kanssa.
Mutta tämä juhannusjuttu piti tehdä siskon kanssa hyvien juttujen kera.



Juhannusyöntaikoja.
Seitsemän kukkaa tyynyn alle juhannusyönä ja näet unessa jotain?
Näillä vuosilla voi heittää jo vähän huumorin puolelle. 
Josko vähän "vahvemmat" kukat toisi daameille tähän hetkeen 
tarpeellisia unikavereita. Pitkiä, rohkelikkoja, helliä, teräviä, oikealla tavalla vahvoja, taitavia ....
Nokkosta, kuusenkerkkää, ehkä vuohenputkea pistelemään ;-)

Juhannuspolkkaa kuistille. 
Vaikka savon puolella ollaan fyysisesti,
hämäläisissä sielun ja värien maailmassa mennään.


Salon valmistuminen vaati perinteistä hämäläistä sahtia,
joka saattoi olla hieman raakaa..
Kiitos Exo!
Pikkujuhannuksen sääkin oli aivan täydellinen: tyyni, aurinkoinen, lämmin, saateeton ja lähes hyttysvapaa.

Pizzauuni lämpimäksi ja juhannusruokaa.




Vaikka on ollut myöhäinen kevät/kesä, 
joka vuosi luonto kirii.
Kesäkukat ovat sittenkin parhaimmillaan.
Kaikki hyvin.


Suomi 100 juhlavuosi. Juhlitaan sitä tänä vuonna näin.


Juhannuspallo vuosikerralta 2014.
Jos kerran joulupalloja, miksi ei juhannuspallo?


Kuopukseni täyttää kahden päivän päästä 18- vuotta. Täysi-ikäinen, mutta silti äidin muru.
Kurkkasin hänen aittaansa ja ajanhammas on purrut. Linnunsulat ja pesät ovat vaihtuneet hopeasiipiin ja cabineihin. Tulivuoret ja kivet ydinfysiikkaan. Ilkku autokouluun ja kohta autoon. Aitan oma luola (Yönsilmä) Espoon solukämppään.
Näin elämä kuljettaa, olen ylpeä viisaista keskusteluista ja ajatuksista.
Onnea Mikke.


Laituriterveisiä,
pitäisi vielä laituri laskea... apuja?

Tässä vielä juhannukseksi runoilija Rumin runo 1200-luvulta, jonka bongasin
 äsken Leeni Peltosen kolumnista!

Ihmisenä oleminen on vierasmaja.
Joka aamu tulee uusi vieras.
Ilo, masennus, ilkeys, äkillinen tietoisuuden hetki,
kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat.

Toivota tervetulleeksi ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,
joka raastaa talosi raivokkaasti tyhjäksi huonekaluista.
Kohtele jokaista vierasta kunnioittavasti.
He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten.

Synkkä ajatus, häpeä, kauna - 
Ota ne vastaan nauraen ja kutsu ne sisään.
Ole kiitollinen kaikista tulijoista
sillä niistä jokainen on lähetetty 
oppaaksi tuonpuoleisesta.

Että silleen, siinäpä viestiä sisäiselle personal trainerille ;-)