keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pikkujuhannus 2017 Villa Rievelissä


Hyvää Juhannusta 2017. 
Vaikka nyt olenkin etukenossa toivotuksineni, niin mikä
ettei voisi viettää pikkujuhannusta kuten vietetään pikkujoulua.
Nyt kun elämä on helpottanut, on mukava kuunnella omaa sieluninnostusta
 ja mentävä sen kuiskausten mukana. Asiat loksahtavat paikoilleen yllättäin ilman suuria ponnisteluja.
Tänä Jussina on aika viettää keskikesänjuhlaa 
jossain aivan uudessa ympäristössä ja uusien rakkaiden ihmisten kanssa.
Mutta tämä juhannusjuttu piti tehdä siskon kanssa hyvien juttujen kera.



Juhannusyöntaikoja.
Seitsemän kukkaa tyynyn alle juhannusyönä ja näet unessa jotain?
Näillä vuosilla voi heittää jo vähän huumorin puolelle. 
Josko vähän "vahvemmat" kukat toisi daameille tähän hetkeen 
tarpeellisia unikavereita. Pitkiä, rohkelikkoja, helliä, teräviä, oikealla tavalla vahvoja, taitavia ....
Nokkosta, kuusenkerkkää, ehkä vuohenputkea pistelemään ;-)

Juhannuspolkkaa kuistille. 
Vaikka savon puolella ollaan fyysisesti,
hämäläisissä sielun ja värien maailmassa mennään.


Salon valmistuminen vaati perinteistä hämäläistä sahtia,
joka saattoi olla hieman raakaa..
Kiitos Exo!
Pikkujuhannuksen sääkin oli aivan täydellinen: tyyni, aurinkoinen, lämmin, saateeton ja lähes hyttysvapaa.

Pizzauuni lämpimäksi ja juhannusruokaa.




Vaikka on ollut myöhäinen kevät/kesä, 
joka vuosi luonto kirii.
Kesäkukat ovat sittenkin parhaimmillaan.
Kaikki hyvin.


Suomi 100 juhlavuosi. Juhlitaan sitä tänä vuonna näin.


Juhannuspallo vuosikerralta 2014.
Jos kerran joulupalloja, miksi ei juhannuspallo?


Kuopukseni täyttää kahden päivän päästä 18- vuotta. Täysi-ikäinen, mutta silti äidin muru.
Kurkkasin hänen aittaansa ja ajanhammas on purrut. Linnunsulat ja pesät ovat vaihtuneet hopeasiipiin ja cabineihin. Tulivuoret ja kivet ydinfysiikkaan. Ilkku autokouluun ja kohta autoon. Aitan oma luola (Yönsilmä) Espoon solukämppään.
Näin elämä kuljettaa, olen ylpeä viisaista keskusteluista ja ajatuksista.
Onnea Mikke.


Laituriterveisiä,
pitäisi vielä laituri laskea... apuja?

Tässä vielä juhannukseksi runoilija Rumin runo 1200-luvulta, jonka bongasin
 äsken Leeni Peltosen kolumnista!

Ihmisenä oleminen on vierasmaja.
Joka aamu tulee uusi vieras.
Ilo, masennus, ilkeys, äkillinen tietoisuuden hetki,
kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat.

Toivota tervetulleeksi ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,
joka raastaa talosi raivokkaasti tyhjäksi huonekaluista.
Kohtele jokaista vierasta kunnioittavasti.
He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten.

Synkkä ajatus, häpeä, kauna - 
Ota ne vastaan nauraen ja kutsu ne sisään.
Ole kiitollinen kaikista tulijoista
sillä niistä jokainen on lähetetty 
oppaaksi tuonpuoleisesta.

Että silleen, siinäpä viestiä sisäiselle personal trainerille ;-)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Hauskaa Vappua 2017 - töyssyillä ja ilman, simakisan voittaja

Vappusimat on laitettu tekeytymään ja odottamaan juhlaa.
Kun on tätä ylienergiaa, niin se pitää laittaa kiertämään.
Munkkien ja kunnon siman tekemiseen minulla ei riitä kärsivällisyys.
Joten tyydyin "kaupan" juomaan ja kaivelin viime vuoden
vappukuvan etikettiin. Tiedostoista löytyi vanhoja etikettipohjia ja 
saapas nähdä mitä tälle vapulle syntyy.

Tuo turkoosijuoma on nimeltään "Töyssy". Virallisesti se sisältää
kossua ja paketillisen mynthon-pastilleja.
Oman version tein Leijona - viinasta lisäämällä siihen koivunmahlaa, joka 
pehmitti tappotulisuutta ;-).

Jahas, tässä kisasimat. Nyt pitäisi valita paras?
Valinta menee nyt visuaaliselle puolelle, koska kaikki
"simat" olivat melkolailla alkokamaa.
Vasemmalta eka vihreä huppuinen vai toisellapuolella 
sateenkaarisima?
Jury valitsi  Solen sateenkaaripullon kauniina, mutta 
myös rekvisiitasta ;-) suurenna kuvaa ja katso mitä on 
laitettu serpenttiinillä kiinni.  Onnea Sole!

Töölöstä tärähti "Töyssy". 
Loistavan raikas tämä vapun uusi tekele:
Pieni pullo Leijona-viinaa ja murskaa sekaan rasia 
vahvoja Mynthoneja... ja kyllä oli aamulla raikas hengitys.
Kiitos Pekalle vinkistä ja ohjeesta.

Pääruoaksi rakensimme vietnamilaisia rullia.
Freshiä korianteria ja minttua.

Jälkiruoaksi Anun herkkuja: Bebet ja mansikat.

Loistoporukalla Helsingin yöhön ja aamulla piknikille Ullanlinnanmäelle...hauskaa vappua.

Aperol fritz drinkki on aina takuuvarma ja kivan
värinen. 

Tänä vappuna ei syödä hamppareita eikä nakki/perunasalaattia.
Sukellamme ystävien kanssa korealaisvietnamilaisfilippiininäiseen ruokamaailmaan.
Korealainen kimchi on muhinut jo 3 päivää kaapissa. 
Hiukan on herännyt epäillys, tuleeeko siitä syötävää
vapunpäivän brunssille. Jääkaapissa tuoksuu/haisee hurjalle.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Hyvää Pääsiäistä 2017 - Via Villa Rieveli

Perinteinen pääsiäisvaellus, Via Villa Rieveli, naapurien kautta kasvihuoneelle.
Ulkona +2 astetta, pääsiäishuoneessa +18.
Kesäkeittiö on putipuhdas, hämeenviiri nostettu ja hämäläisten
laulu laulettu.



Joka vuosi jotain uutta. Marioiden kaveriksi tuli pronssinen
First Lady.



"Kun taas tulee hetki sininen ..."
Pitkänperjantain sininen hetki.
Tänä vuonna ei ollut piiitkäperjantai. Iloisesti
ystävien kanssa virvottiin naapurit ja yritettiin muistella 
pääsiäisaiheisia lauluja. 


Aamiainen Rievelillä.

Tänä vuonna ei lammasta päästetty pöytään.
Löimme pizzauunin tulille. 15 pizzaa taiottiin ja vain muutama jäi iltapalaksi.
Virvon varvon tuoreeks terveeks, pizza sulle, palkka mulle.
Pääsiäishanukka odottaa vielä valmistusta.
Vielä ei löytynyt tuoretta hanua.



tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tulla nätisti elämään


Kuka elämääsi on tullut nätisti?

Löydätkö sen tunteen, kun elämääsi purjehtii kuin vaivihkaa, yllättäin ja odottamatta uusia ihmisiä. Täyttävät jotakin sellaista, mitä et ole koskaan kokenut ja osannut edes odottaa.
 He vain ilmestyvät silloin, kun annat ihmisten tulla lähellesi ja olet avoinna. 
Nyt oli pakko kirjoittaa muutama rivi ennen pääsiäispostausta.

En keksi muuta sanaa kuvaamaan tuota kohtaamista. Jäin kiinni tuohon tunteeseen ja sanaan. Se on mielestäni kauniin kunnioittava sana kuvaamaan tietynlaisia henkilöitä. Heillä on nätti luonne. He ovat sisältä kauniita, kunnioittavat toisia ja ovat läsnä juuri tässä.
Niin käsinkosketeltavaa että melkein kurkussa kuristaa.




Kirjoitin edellisessä postauksessani, kuinka olen tietoisesti jättänyt some-maailmaa vähemmälle. Ollut enemmän läsnä ja kohdannut ihmisiä kasvokkain.

Sitä on tullut herkäksi huomaamaan, ketkä elävät ikäänkuin virtuaalielämää. Epätosinäkymä - näytetään ulospäin ihan jotain muuta mitä on sisältä.

Mutta nämä nätisti elämääni tulleet eivät ole tarvinneet virtuaalielämän kilpeä päästäkseen esille, esittäessä näytelmää. 
Mutta se vaatii itseltänikin jotain. Olen itse muuttunut, muuttanut ajatuksia. Annan elämän tuoda mahdollisuuksia, takertumatta liiaksi heti.

Nämä ihmiset voivat olla aivan uusia henkilöitä tai vanhoja tuttuja, jotka palaavat "uusina" jakamaan elämäni polkua tässä kohtaa. Siitä kiitollisena.
Kukin omalla kokemuksellaan ja elämänopetuksin.
Ikäänkuin ympyrä suljetaan.


Tällaisia polkuja kuljetaan...

Nyt voin ainakin sanoa käsi sydämellä, että nyt elämässä ei tarvitse 
enää pelata kuin shakkia kymmenen siirtoa edellä, varman päälle.
Satavarmasti aion jatkossakin antaa ihmisten tulla nätisti elämääni
mielummin kuin trendipellet ;-)


Pääsiäismaistiaisia 2017 Villa Rievelistä. Lisää
ideoita "pääsiäisvaellukselta" myöhemmin.



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Milloin kamera kääntyi?


Milloin kamera kääntyi – kysymys esitettiin minulle retorisesti viime viikonloppuna. Satunnainen keskustelu iltapäivällä helsinkiläisessä kahvilassa, tuiki tuntemattoman ihmisen kohtaamisessa, yllättäin, ajan kanssa. Keskustelu, joka johdatti tuntien hyviin pohdintoihin.
Olen pannut tietoisesti kännykän nukkumatin huomiin reissuilla. 
Istunut kahviloissa, puistoissa ehkä baareissakin. Katsellut ihmisiä silmiin, hymyillyt tuntemattomille, antanut ihmisten tulla elämääni, keskustellen, kohdaten kasvotusten.
 Ihminen muuttuu mielenkiintoiseksi silloin, kun googletus ei kerro kaikkea. Kun ei löydy täyteen tupattua instagramia, blogia tai jokapäiväistä fb päivitystä selfiellä.



Olen oppinut katsomaan yli..

Kohdannut ihmisiä ilman ajatustakaan, että heistä olisi jotakin hyötyä: mikä on heidän koulutuksensa, mitä työtä he tekevät, millä asuntoalueella asuvat. Täysin irti niistä stereotypioista, miten laskelmoiva ihminen katsoo oman "kameransa" läpi.

Blogi ja fb päivitykset ovat vähentyneet minimiin. Sen ajan olen käyttänyt kohtaamalla ihmiset kasvokkain. Ja erityisesti niiden kanssa, joista löytyy niukasti tietoa somessa. 

He kiehtovat: vievät mukanaan elämään, ovat salaperäisiä ja niin mielenkiintoisia! Tapaan heidän kaltaisiaan yhä enemmän ja useammin. 
He tuoksuvat oikeasti hyvälle, koska omakehu ei haise. He ovat komeita, koska kasvoja ei ole muokattu kuvankäsittelyohjelmilla. 
Heistä näkee ja kosketuksesta tuntee heti, onko kipinää vai ei. Heidän ei tarvitse jakaa kaikkia elämänsä tapahtumia passiivisesti verkossa, todistaakseen jotakin joillekin jostain – ehkä tyhjyydestäkin.



Media-alan ihmisenä kamera on ollut aina se väline, jonka läpi välitetään kuvia maailmasta – jonkunlaisen okulaarin ja autenttisen suodattimen läpi. Ne ovat jotain asioita, jotka koen tärkeäksi jakaa muiden kanssa. Nautin suunnattomasti myös muiden ottamista otoksista, joissa on jotain ajatuksen siementä. 
Mutta milloin kamera kääntyi, milloin ja miksi?


 Onko tässä kuitenkin jokin kompa?

  
Mitä vähemmän löydän pariskuntien fb yli-imeliä päivityksiä, silloin tiedän, että heillä on kaikki hyvin. Olen jo oppinut tunnistamaan ”kielen, sanat ja kuvat", joilla sielut huutavat tyhjyyttä ja pelkoa, vaikka sanoilla ja käsitellyillä kuvilla vakuutellaan ihan muuta. 
Ja sattuipa juuri olemaan juttu iltapäivälehdessä kyseisestä asiasta,
löydät linkin TÄSTÄ
Mitä pelätään tai peitetään silloin, kun pitää tuoda itseään jatkuvasti esille...



lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua 2016, sahtiseimi Villa Rievelissä


Villa Rievelin Joulu 2016.
Meillä kasvihuone ei nuku talvellakaan, vaan taipuu
joulun traditioihin jo neljättä vuotta.
Kehitin aikoinani tämän jutun uudistaakseni ja yhdistääkseni
naapurimökkiläisiä (sisaruksia) joulun kunnioitukseen. Lapset olivat 
nuoria ja jotakin ohjelmaa piti keksiä aatonaaton ohjelmaan.
Seimi oli huulilla ympäri maailmaa. Meillä hämäläinen sahti.
Helppo nakki yhdistää ja nimeksi tuli sahtiseimi.


Ensimmäisen idea syntyi kuin sattumalta. Siskon mies Exo  järkkäsi
jouluaatoksi viisi litraa hämäläistä sahtia. Järveltä puhalsi hyytävä
tuuli kun vedin joululauluvisan.
Ei auttanut kuin mennä suojaan kasvihuoneeseen, jonka olin "vähän" tuunannut. Elettiin aikaa neljä vuotta sitten. Ilta vierähti siivillä. Polvet toisiaan vasten
vitsailtiin pöhköillekin vitseille, myöhemmin tuli musiikki mukaan.


Suojainen paikka siis löytyi kasvihuoneesta ja kuusi henkeä 
ahtautui muutaman neliön huoneeseen.
Tästä lähti meidän tarina - sahtiseimi.
Viimevuotiset Jarkko Ahola korvattiin heittämällä
taitavammalla Saara Aallolla.


Luonteelleni ei sovi jäädä tapojen orjaksi, vaan joka vuosi 
jokin uusi juttu täytyy löytyä jotta innostus säilyy.
Jouluseimi muuntuu pääsiäisenä pääsiäisvaelluksen kohteeksi -
kyse siis kohtauspaikka rannoilla.


Maria, joka kuuluu todelliseen joulutarinaan, löytyy moninkerroin 
omasta seimestä. Tämä Maria on Portugalista, Fatiman kylästä. 
Olisiko näitä Marioita kuusi erisieluista kappaletta, jokaisella on omat erityispiirteensä. Jos tässä ryhdyn kertomaan, ette jaksa lukea postausta loppuun asti.
Olen kerännyt erilaisia Maria-versioita matkan varrelta, matkoilta, kavereilta ja DIY-versioita - huumorimielellä. 

Leikittelen joskus ajatuksella, että jos joku katsoisi ylhäältä 
pimeällä mökkimiljöötäni... Näky on että keskellä ei mitään, pimeyden keskellä hohtaa 
lasihuone. Jos menee lähelle, kuuluu iloista naurua ja puheensorinaa, tarinoita,
vitsintakojia, joululaulukaraokea.


Sisäänpääsymaksuna on tuoda mukana jokin juttu jotenkin sinne päin 
sopiva juttu. Tiernapojat tulivat viime vuonna, mutta yksi lähti omille 
teilleen. Täytynee tehdä ensi vuodeksi oma versio neljännestä.
Koiraihmisenä tein koirien seimiasetelman...



Paras juttu oli tänä jouluna, kun lasteni kanssa
heitimme kaiken ilon puolelle.
Teemme nyt omat mieleisemme ja meille rakkaat traditiot.
Vaikka tavat koetaan usein negatiivisina,
ne toimivat todella hyvin silloin kun halutaan 
haudata ja poistaa jotain vanhoja huonoja käytänteitä.
Vanhoja sellaisia emme halua pitä yllä,
joten aloitimme puhtaalta pöydältä.

Extempore haimme metsästä joulukuusen kaikkine kommelluksineen
- hauskaa oli. Olisittepa kuulleet ja nähneet
kuusenhakuretkemme. 


Uusi traditio syntyi hetkessä ja tässä muutama kuva.
Eikä tässä kaikki:
Naurunremakoiden jälkeen tapahtui jotain täysin 
ennenkokematonta. Aivan uusin koristein koristelluin kuusi teki meille temput mitä ei ole koskaan käynyt. Kuusi kaatui koristeineen ja niin, lahjat olivat sen alla. Kaikki vedet valuivat lattialle...lahjat vaarassa.


No mutta vähän kummitusjuttuja.. Joskus järkkärillä saa 
mielenkiintoisia kuvia. 


Pukin on pakko käydä, tänäkin vuonna, hauska pukki.
Sahtiseimen rakentaminen, siskon luona aamupuurolla ja mantelin
saamisen jännitys. Tänä vuonna olin onnekas, manteli päätyi minun lautaselle.
Viemme myös jouluksi kaloille kynttilän rannalle ja laulamme maaonniinkauniin.
Joulusaunasta lähdemme liukkaasti haudoille viemään kynttilöitä 
ja laulamaan kirkkoon joululauluja. 
Joulupäivä onkin sitten yöpaitapäivä.


Ihme on tapahtunut. Oregano kasvaa kuin kesällä konsanaan.


Tunnelmia...

Eggnogit on ihan parasta. Ohje löytyy täältä 


Vinkki kinkunkaveriksi. Pistäppä kaiverrellen.
Kaunista joulua!