Kepeää ja helppoa
Sellaisen Pääsiäisen saimme kehitettyä
tänä vuonna. Virpomiset ja kellonsoitot teimme
virtuaalisesti puhelimitse videolla - ei siis facessa tai instassa.
Olen kuitenkin sen verran perinteisiin kallellani, että
omistan ja haluan pitää hankkimani/saamani pääsiäiskoristeita - kestävää kehitystä..
Residenssini portailla komeilee viisi vuotta
vanhat virpomisvitsat ja kuivaneet pajunkissat.
Vinkkinä, että kissakset kannattaa kerätä hyvän kuun aikaan.
Tänä juhlana melkein 20 C lämmintä. Auringonottoa bikineissä laiturilla.
Nukun yöni hyvin, levollisesti -
en lähettele viestejä. Paitsi Pääsiäisyönä soitellessa
pääsiäiskelloja.
Vuosi sitten vietin pääsiäisyön seuratessa Uspeskin Katedraalin menoja.
Se oli aika vaikuttavaa, ortodoksiset menot.
Pohdiskelin, miten ortodoksisuuden menot, munat ja
vakavuus sattuu yhteen?
Eikös nuo pääsiäismunat ja yleensä munat ole uuden syntymisen
symboli, eihän sen pitäisi olla vakava aihe.
Miltähän normi pääsiäispalvelukset näyttivät, en
edes vaivaantunut katsomaan.
Perinteisiin kuuluu kauniisti katettu illallispöytä ja veikeä tunnelma.
Tänä vuonna muotokieli oli pyöreys..
Pelkkää munaa vain..
Jälkiruokarahka sai kodin suklaamunista.
Ajatuksissani näin upean pullean leivän,
joka on koverrettu ja jonka sisällä on nauta/lammaskeitto.
Sitä se oli, mutta hieman huonosti nousseena.
Kananmunanpuolikkaita majoneesilisukkeilla.
Mansikanlehdet olivat kevään uutta satoa.
Mutta ei hätää. Viikon päästä on Vappu!
Tässä maistiaisia muutaman vuoden takaa...
