Halloween kurpitsalyhdyn ohje 1. osa. Carving pumpkins 2015

Halloween ja pyhäinpäivä on viikon päästä.

Nyt on hyvä aika kaiverrella kurpitsalyhtyjä.

Halloween ei ole minulle top-juhla, mutta jotakin juhlaa on keksittävä

tähän kaamokseen. Aina on syytä juhlaan ja onneksemme naapurit järjestävät 

marraskarkelot pyhäinpäivän tietämillä ja vielä naamiaistunnelmissa.

Olen monesti miettinyt, miksi meille nämä juhlapyhien koristelut 

ovat työläitä. Ei viitsitä valmistella, tehdä vaikka näitä lyhtyjä tai koristella kotia. 

Peräänkuulutan vaivannäköä, sen ansiosta juhlat tuntuvat juhlilta

 ja jää tunne, että on toivottu vieras. 

Ihailemme usein miten muualla maailmalla tehdään niin upeita juttuja. Kyllä, sielläkin Halloween on yhden illan juttu ja silti nähdään vaivaa.

Tässä minun ohjeeni kurpitsalyhtyyn.

Kaikkein parhain olisi korkeahko kurpitsa. Sellaisen olen löytänyt

vuosien varrella vain Plantagenista. Markettien kurpitsat ovat matalia,

ja niistä tulee hyviä "perinteisiä" lyhtyjä.

Aloitan "hatusta". Piirrän parsineulalla/veitsellä ääriviivat.

Tämä kurpitsaa oli ehkä pakkanen puraissut, koska oli vetinen ja pehmeä.

Terävällä hedelmäveitsellä leikkasin hedelmälihan läpi.

Tässä ovat välineet, joilla hoidan koko homman (parsinneula puuttuu).

Omenaporalla saa kivoja valoaukkoja  vaikka koko kurpitsan täyteen.

Terävääkin terävämpi kaiverrusveitsi on tarttunut matkaan Thaimaasta ja sillä saa tarkkoja reunoja kauniilla kaarteilla.

Terävä hedelmäveitsi on ehdoton .

Jäätelökauhalla kauhon siemenet ja massan sisältä.

Hahmottelin kuvion tussilla leivinpaperille ja kiinnitin pintaan maalarinteipillä.

Minun bravuurini on pöllöt. Pari ensimmäistä pöllökuviota tein summamutikassa.

Nyt hahmottelin vähän tarkemmin käyttäen hyväksi valoja ja varjoja.

Pistelin kuvion parsinneulalla paperin läpi. Vinkkinä siksi, että 

tussi tms tuhrautuu herkästi pois.

Kivoja ideoita ja kuvioita löytyy netistä.

Sitten vaan veistelemään. Jaa, ettet viitsi ja osaa!

Luin syyslomamatkalla Mikael Pentikäisen, Luottamus- kirjan. Siinä hän kertoo

kivan tarinan kun 4. luokkalaisilta pyydettiin kertomaan tärkein opittu asia nelosluokalla. Moni kertoi kerto- ja jakolaskut, joku listasi Pohjoismaiden 

pääkaupungit ja joku ompelemisen, joku juottamisen teknisissä töissä, joku Itämeren saasteiden vähentäminen.

Kaksi vastausta kiinnitti Pentikäisen huomion.

Yksi lapsista oli oppinut, että kaikki ei ole niin vaikeaa kuin näyttää, ja aina pitää yrittää eikä olla kokeilematta. Jos uskaltaa mennä mukaan ja yrittää, voi oppia uusia asioita.

Toinen lapsi oli oppinut, "että minulla on ystävät aina tukena ja ettei minun tarvitse pelätä koulussa." 

Voiko pieni lapsi oppia tätä tärkeämpiä asioita?

Olen itse palkinnut lapsiani rohkeudesta, en koenumeroista.

Silloin on palkitsemisen paikka vaikkapa kun lapsi uskaltaa pitää omannäköisen puheen luokan edessä tai esiintyä yksin koulun juhlissa vaikka kuinka pelottaisi.

Mikään ei voita sitä silmien paloa ja tunnetta sisällä, kun lapsi tulee kotiin selvästi itsensä voittaneena. Niin muuten, sama toimii aikuisellle. Annetaan toistemme loistaa.

Uhuu... toivottavasti naapurin muksut ei pelkää.

Tämä on 1.0 versio. Jatkan tätä viikon aikana.

Tässä ensimmäinen versio lyhdystä kaksi vuotta sitten.

...ja tässä viimevuotinen versio.

Kaamosvaloja kurpitsakukille.

Huomenna ideoita lisää.