keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pikkujuhannus 2017 Villa Rievelissä


Hyvää Juhannusta 2017. 
Vaikka nyt olenkin etukenossa toivotuksineni, niin mikä
ettei voisi viettää pikkujuhannusta kuten vietetään pikkujoulua.
Nyt kun elämä on helpottanut, on mukava kuunnella omaa sieluninnostusta
 ja mentävä sen kuiskausten mukana. Asiat loksahtavat paikoilleen yllättäin ilman suuria ponnisteluja.
Tänä Jussina on aika viettää keskikesänjuhlaa 
jossain aivan uudessa ympäristössä ja uusien rakkaiden ihmisten kanssa.
Mutta tämä juhannusjuttu piti tehdä siskon kanssa hyvien juttujen kera.



Juhannusyöntaikoja.
Seitsemän kukkaa tyynyn alle juhannusyönä ja näet unessa jotain?
Näillä vuosilla voi heittää jo vähän huumorin puolelle. 
Josko vähän "vahvemmat" kukat toisi daameille tähän hetkeen 
tarpeellisia unikavereita. Pitkiä, rohkelikkoja, helliä, teräviä, oikealla tavalla vahvoja, taitavia ....
Nokkosta, kuusenkerkkää, ehkä vuohenputkea pistelemään ;-)

Juhannuspolkkaa kuistille. 
Vaikka savon puolella ollaan fyysisesti,
hämäläisissä sielun ja värien maailmassa mennään.


Salon valmistuminen vaati perinteistä hämäläistä sahtia,
joka saattoi olla hieman raakaa..
Kiitos Exo!
Pikkujuhannuksen sääkin oli aivan täydellinen: tyyni, aurinkoinen, lämmin, saateeton ja lähes hyttysvapaa.

Pizzauuni lämpimäksi ja juhannusruokaa.




Vaikka on ollut myöhäinen kevät/kesä, 
joka vuosi luonto kirii.
Kesäkukat ovat sittenkin parhaimmillaan.
Kaikki hyvin.


Suomi 100 juhlavuosi. Juhlitaan sitä tänä vuonna näin.


Juhannuspallo vuosikerralta 2014.
Jos kerran joulupalloja, miksi ei juhannuspallo?


Kuopukseni täyttää kahden päivän päästä 18- vuotta. Täysi-ikäinen, mutta silti äidin muru.
Kurkkasin hänen aittaansa ja ajanhammas on purrut. Linnunsulat ja pesät ovat vaihtuneet hopeasiipiin ja cabineihin. Tulivuoret ja kivet ydinfysiikkaan. Ilkku autokouluun ja kohta autoon. Aitan oma luola (Yönsilmä) Espoon solukämppään.
Näin elämä kuljettaa, olen ylpeä viisaista keskusteluista ja ajatuksista.
Onnea Mikke.


Laituriterveisiä,
pitäisi vielä laituri laskea... apuja?

Tässä vielä juhannukseksi runoilija Rumin runo 1200-luvulta, jonka bongasin
 äsken Leeni Peltosen kolumnista!

Ihmisenä oleminen on vierasmaja.
Joka aamu tulee uusi vieras.
Ilo, masennus, ilkeys, äkillinen tietoisuuden hetki,
kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat.

Toivota tervetulleeksi ja viihdytä niitä kaikkia!
Vaikka ne olisivat murheiden joukkio,
joka raastaa talosi raivokkaasti tyhjäksi huonekaluista.
Kohtele jokaista vierasta kunnioittavasti.
He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten.

Synkkä ajatus, häpeä, kauna - 
Ota ne vastaan nauraen ja kutsu ne sisään.
Ole kiitollinen kaikista tulijoista
sillä niistä jokainen on lähetetty 
oppaaksi tuonpuoleisesta.

Että silleen, siinäpä viestiä sisäiselle personal trainerille ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti